Persoonaton peto
kulkee vuoristojen teillä
mutkaisilla opettajilla
laaksoissa asumattomissa
kosketuksen tavoittamattomissa
Vaeltajan kuulas veri
kuplii alla odottavan lihan
Joen uomaa nyt katsahtaa
sitä arvioi kuin susi pyydystään
hiipien etäisyyden kaislikoissa
vaalien vaaraa olematonta
Sopiva hermon herpaus
vedestä kimmeltävä välke
sumun tie herkkään
löydetyn maan valoon
Tunnen klyhtyneen katseesi raivossani
tuonpuoleisen surusi tiedän
Kadotetun maan kuiske
minulle kertoi kaiken
kuolemattoman kärsimyksesi
sanomattoman viisautesi
Yksin hiljaisuus palvoo
ihmeparantumista vartoo
Kerrothan minulle
viisauden vaeltaja
salaisuuden köyhyyteesi
olemattomaan rikkauteesi
Tämän maan valtikka
kätteni soiva sävel
muuttaa raskaan muotoa
olettehan Oi varsin pelottava peto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti