Käytävää mustaa
tummaa parantolaa
poisnukkuneen sisareni
kivun huudot kaikuvat täällä
valoakohden
Siellä
Sinäkin
En se ole minä
hän joka vietiin
huorien valtaamilta kaduilta
salaiseen paikkaan
jossa kauneus näkyy
vain suruhuntuina päissämme
Viemään neitsyytemme
Viimeisen koskemattoman
Yhdyn tuskaasi
valelen seinät punaisella
jotta osaisin takasin
Kuolleiden lastemme kutsuun
Vastaan omillani
Viimeisellä toiveellani
Löytää sinut uudelleen
...Ja unohdan itseni uneen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti