Tyhjänpäiväistä

Nollataulussa
toisen mielissä
vaellan etsien kipuni orjia
niitä jotka provosoituvat tyhjästä
niitä jotka ovat ja ovat
ainoastaan rakkailleen

Kuka olen
kun sanon olevani
selkäpiitäni ryömivä mateleva olio
Hän joka sanoo:
Rakastaa ei ole rakastaa
rakastaa,
ei ole rakastaa

Kai huomaat
kuinka sanani jäävät tietoisuuden varjoon makaamaan
kun jatkan matkaa
ne jäävät
sanani

Kai huomaat
kuinka unohdan kirjoittamisen taidon
ja jään varjoon makaamaan
samoihin joissa Kuolleet
kertovat Juorunsa

En ole syönyt
en paskonut
olen paastolla
toisen
kerran
elämäni
hajoaa

Palasia
kakun viimeisä palasia
nautin
vailla ruokahalua

En minä syö
minä teeskentelen

Etkö edes huomaa
kaikki tekemiseni
olemiseni
teeskentelyä