Kaikki kaunis kuolee
silmiemme palo jäänee taakse varjojen maiden maahan
ja kaikki kaunis kuolee
jopa he jotka jalostavat surunsa ihan vain itsetuhon helmaan saakka
ja he
kaikki he minä tunnen
ja heitä rakastan
Heikkoudesta kasvaa vahvuus ja niin eespäin
kaikki syöksee omaa paskaansa
sokeina omalle isälleen
me herjaamme pois kaiken tieältämme
Kirottu nuoruus puhuu täällä
tämän runon välissä hän ilkeilee
ja kaiken taaksensa jättää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti