Kirjoitan säveltäen eläni parodiaa
tämän on pakko olla jostain tuttua
onhan tämä kaikki tapahtunut jo toisen mielessä, toisen huulilla
Halveksuen matelen eteesi ja pyydän yhtä
palvelusta siitä että en koskaan palannut
tiedäthän
minä olen kahden mielen vanki
Etkä sinä tiedä
miksi tämä melodia on minun
se niin syvästi sisältä karaisee
sieltä kipusuoneen koskettaa
Prosenttilaskuja
mantsan oppia elämän moninaisuudesta
Kaikessa on kyse vain minusta minusta minusta
ei yhtään saatanan kenestäkään muusta
vain minä olen tärkeä
näin minulle opetettiin
sinullekkin
et vain ollut tarpeeksi kypsynyt sitä sisäistämään
Ja vaikka tämän sanon
en tarkoita mustavalkoista nuoruuttasi
en hyljeksittyä olomuotoasi
en kiusaamisen jalkoihin jäänyttä raukkaa
sinua
Ja vaikka taivas tulee alas
uskothan siihen
että minä olen silti sinun ystäväsi
joka johdattaa sinut pois keuhkoistasi
Onhan tämä absurdia
muuta en enää osaakkaan
kuin vain
ja vain kirjoittaa tästä maasta - ei tästä maasta -
toisesta maasta
Kirjoitin esseen
kirjeen kau'an poissaolleelle rakkaalleni
ja hän
jopa kyynelehti saadessaan vastauksen
kysymykseen jota ei koskaan esitetty
se vain asui huulillamme
Niin
tulitikkutytön tarina
uskothan sen että parodioin itseni toisen maan kansalaiseksi
pois täältä epätäydellisyydestä
psyykkeeni ei kestä enää
sanoit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti