Tiedäthän
kuinka raskasta on nousta täältä
pimeistä laaksoista joihin meidät on siitetty
kahlittu ja kädet sidottu kaarnaan joka huutaa:
Saastainen, Heikko ja Turta
Kivulle
jota palvomme yhdessä tuumin valvomme
odottaen Jumalaa, elämämme merkityksen antajaa
ihmistä johon luottaa kuin tuohon kaarnaan
Se ei tule vapauttamaan meitä
Tiedäthän
hän rakastaa meitä
runon kuolevaisia
elämän kuolemattomia
jotka eivät tiedosta kykyjään
En sano itseäni sananistiksi
en halaa saatananpalvojaa
en ainakaan huomiseen
jolloin kerroit maailma on vain koska niin sen haluamme olla
Vaikka tämä viittaa
kaikilla aisteillaan kurkottaa
mitähän sinun mieleesi edes tulee
kun sanon kuole pois
en minä välitä
enhän ollut sitä kuulemassa
vaikka runo matkustaa menneisyyden ja tulevaisuuden väliä
Huomaatko
kuinka ristiriitaista on olla ihminen
mene terapiaan
löydä itsesi
ennen noita sabotöörejä
jotka eivät tiedä Paskaakaan
Ja sadun loppu
koittaa vasta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti