keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Suhteellisuudentajuni kärsii murhenäytelmän onnellisesta lopusta (Melankoliani piirtää kuvan)

Rakastatko minua kun olet siellä
paikassa johon minulla ei ole asiaa
senkin edestä sanottavaa
vitut systeemistä
ja vedit puukon esiin
ja aloit lahdata

Ja se oli uni
uni jostain joka tulee jostain
piilotajunnasta tiedän
ja se kaikki
Amazon joen krokotiili
joka minua riepottaa

Hampaani karisevat
yhtä kuin sydämesi harhailee
teillä tietämättömillä
ei ole mitään asiaa minulle
vain jos olet kokenut saman kuin kuolleet
voit astua esiin
ilman halveksuntaa

Nousin pyramidin huipulle
sieltä putosin
se olit sinä
ja synnyit hetkessä uudelleen huipulle
muotosi olivat vain karisseet ja nyt olit Chuck Norris

Ja tämän kaiken kerroin avustajalle
miksi sitä nyt kutsuisi
elämäni tärkeimmälle henkilölle - sekö se on?
viisas hän kuitenkin on


Skitsofreenikolle tulta
onhan tämä jo tuttua
Skitsofreenikolle tulta
sanothan sen kun seuraavan kerran tavataan
mihin siirrymmekään kuoleman - joka kuolemana tunnetaan - jälkeen
uudelleen me synnytään
siitä olen varmempi kuin omasta terveydestäni
joka on naurunasia naurunlähde

Downin syndrooma syöpä kuolema ennenaikojaan
on koskettanut minua syvälle
hän joka kiljuu menetettyä elämää
joka vietiin
eihän se niin ole
synnyit uudelleen
rakastako minua siellä?

Et varmaan edes muista
muistaisit jos tietäisit että minä uskon tähtien elävän
sieltä sinä minua tervehdit sadepisarassa
säteenä kauniina

Skitsofreeninen rukoilija
skitsofreenikko olkoon tämän sadun kertoja
sinä voit olla vaikka orpo
minä en siitä välitä
välitän vain tuosta joka näkee kuinka kioski muuttaa paikkaansa makrosekunissa
kuulee ja ajattelee ohikulkijan halveksuvan sitä että kirjoittaja polttaa

Pelkää
niin helvetisti pelkää ettei helvettikään sanana tunnu ahdistavammalta kuin itse
pelkää
hetkeä jolloin kioski onkin hän

Ja minä tunnen kuolevaisen

Ei kommentteja: