Mietin sitä, että sinä et tule hyväksymään itseäsi
sitä, että sanoit kirjoittavasi elämääsi järjestykseen
sitä, että miksi et voinut jäädä minun kanssani
ja sitä sitä sitä ja sitä
Yrjänän - aikamme vittuilun läpinäkyvin hahmo, läpitunkeva ekstaasi - runoutta, lauluun puettua katkeruutta, maaimaa kohtaan katkeruutta, kuka sitä ei kokisi, onkin hän vain butaaninen harhasäde linsseissäni
Huomaatkin, ei minua voi vähempää kiinnostaa sinun säälittävät facebook tilapäivitykset, poistin sinut kavereista, olenko säälittävä kun toimin näin itsekkäästi, unohdan maidon pöydälle ikuisuuksiin. Olen hirveä! Anna minulle Vettä!
Ja nyt tuumin, jospa sinä voisit nämä rakeet lukea ja hajoittaa moneen osaan, pelastaa sydämenlyönti kannuksilta. Niin, sinä se olisit voinut olla, elämäni kallein. Huora!
Ja niin se vaihtuu, mielen kuva toisesta toiseen, kunnes sinne ilmestyy virtuaalisota, jota käyden me ammumme zombit, ja katso, synnymme uudelleen. Ja mikä sävel. Kuuntele. Ihanuus! Nussi minut pilalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti