Tuhkasta tuli salama
Salamasta kylmyys
Kylmyydestä hetken mielejohde paremmasta
Ja siiten lähti melankolia kivi vyörymään
minne kenties halan sen vyörivän
salaisiin paikkoihin
Voi, kuinpa osaisinkaan kirjoittaa kuin Goethe!
Paikkoihin joista vain sammalpäällysteiset kivet osaavat etsiä rauhaa
mitkä tahansa kivet eivät käy
osaisinpa kirjoittaa kuin Nietzsche hyvinä aikoinaan!
Jäitkö miettimään edellistä
kun jo luet seuraavaa, ontuvaa säettä, kauneuden oppia rumuudesta
ei niitä ole
kuule!
ei niitä ole
On vain pyyntöjä
hellävaraisia, ronskeja, ujoja, itsevarmoja pyyntöjä
ja ah, pyyntöihin vastaajia, onnekseni täällä on noita, jotka vastaavat mieleni rappiosta
Ah, kärsimys ja viisas lukija
Rivin uudelleen määäritys
Oppi, oppi isästä, pojasta ja pyhästä hengestä
on se oppi vaikka siihen ei luottasikaan
viimeisillään
Ja lopuksi pieni pyyntö
soitathan vaellukseni päättyessä kaikki ne kappaleet
jotka vien mukanani Uuteen maahan
toivon hartaasti unohtavani siellä kaiken
ja kaiken johon olen oppinut luottamaan
niin, ollakko tässä ikuinen optimisti vai saatanallinen pessimisti, ne syö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti