Oke oke, kaksi tuntuu nyt niin turvallisemmalta
että jätn välilehdenkin vain olemaan
tässä vainussa joka ammentaa surunlähteiltä
muistojen maltailta
Ja sinä, sinä voit olla se joka saa minut unohtamaan
unohtaisimmeko yhdessä, sillä
olette saaneet minut uskomaa nunohduksen voimaan,
sokeuden voimaan
Suljetaan silmämme kaikelta oleelliselta
elämme vain kerran, joten eläköön itse!
Voi jumalan vittu, olenkohan edes sekaisin
voisin sanoa, sinusta, mutta silti
muistoistani
Ja rakkaus, en minä sitä ole ajatellut vuosiin
Ja rakkaus, kieltäminen on askel turmioon
Ja rakkaus, minä niin kaipaan tuota sanaa palaavaksi sieluuni,
sen synkimpiin kerroksiin
Nyt minä kirjoitan vain, jotten tarrtuisi kuolemaan
ainoana vaihtoehtona tähän odotukseen,
minä kysyin sinua rinnalleni
etkä sinä kyennyt vastaamaan
Eilen, nukkumaan mennessäni
nielaisin viimeisen toivon,
kun huumetta elimistöni haluksi laitoin
jotten heräisikään
Mutta, täällä siis vielä, kirjoittamassa elämää uusiksi
kirjoittamassa, jotta unohtaisi
kirjoittamassa, siitä että sinulla menee hyvin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti