Kuljemme pitkin hyvinvointia
koskaan oikein pysähtymättä
kohtaloamme miettimään
Ja ne jotkut, jotkut harvat jossain pysähtyneenä
kuolon kynnykseen langenneet
Kuljemme pitkin käytävää, meille suotua elämää
koskaan oikein pysätymään
silmiemme sidettä pois käärimään
Ja ne jotkut, jotkut harvat kokoontuneet
kuolon kynnystä ylittämään lähteneet
Ahneus tulee vastaan missä ikinä liikutkin
ensimmäinen haluaa olla hän
joka ihmisvihaansa jalostamaan lähtenyt on
Ja nuo kokoontuneet
lupasivat verivalan yhteisen, ketään jätetä ei
--
Halveksunnan piikki lihastani jo kauan sitten matkalleen lähtenyt
tavoittamaan kaikki isomahaiset, kalliit mahaiset
ja nyt sinä saat osan vihaani ja siitä nautit
kun et tiedä mikä sinua odottaa
Tiedät, etkä pelkää, silti parut menetystäsi
elämäsi katoavaisuutta, kuolemasi... pysyvyyttä
Ja etsit, etsit läpi metsien, soiden, ihmissilmien
etkä löydä etsimääsi, tuota lihaa joka odottaa teurastustaan
tuota lihaa... vaikka etsit... et tule sitä löytämään
nahkaasi pitempään
Loppuun sallikoon kosmoksen haltija
anteeksianna voimani häpeä
Loppuun sallikoon kosmoksen haltija
anteeksianna he, jotka sinua palvovat
--
He eivät tiedä, heidän rakkaansa on poissa
silmiemme edessä... poissa
Ja he, jotka kulkevat silmämme sidottuina
unohda heidät
unohda minut
Ja synnytä elämmämme pois täältä
Sinne minne huutomme ei kanna
siellä sinä olet valtias
Etkö kykene karjaasi aidoissa pitämään
sinä olet valtias, sinua minä tottelen
Etkä kykene karjaasi aidoissa pitämään
sinä olet valtias, sinuksi me kaikki toivomme tulevamme
Eikö kukaan kykene tuota kuolon kynnystä madaltamaan
--
Ja hetkessä, hetken omassa, me nousemme ja me itkemme heikkouttamme
sitä voimaa jota sinä ykseydessäsi halveksit
Ja mikset sinä meitä karkota
mikset nouse valtaistuimen takaa
neuvomaan meitä jotka kuljemme ilman oppaita näissä halleissa
Muista heidät jotka eivät omista voimia
jotka vaeltavat kohti sinua
Muista heitä siemenellä
ja muista, he eivät tule elämään elämäänsä
enää koskaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti