Pieni mieli vaeltaa
ilman toista hän vaeltaa
yksin voisi hätäisimmät luulla
mutta hänelle onkin se yksinäisyys
Sen hän oivalsi
matkaltaan hairahti
eikä tiedä onko jo palannut
polultaan tuolta näet hänen tulevan
Kutsu hänet kylääsi
näytä hänelle kuinka mieli laajenee
mutta muista
kukka tarvitsee kukan
eikä kenenkään kuuluisi luoda
Nyt hän suunsa avaa
pienen milen suunsa
eikä saa vastinetta rahoilleen
kun ystävällinen jo unohtaa tarkoituksensa
Oliko se pelkkä majoitus
oliko se pelkkä halpa varoitus
oliko se, ylipäänsä mitään, elämä siis
No, onneksi kuolema korjaa meidät pois
onneksi on suru joka pienen mielen saa aatokseen
itsensä vihan jatkokseen
Joku laulaa, korviini kantautuvaa laulua
enkä kykene pientä mieltä auttamaan
olen yksin
kun hän vaeltaa jo pois
Kädestä pidimme kiinni
kuin runo pidimme huolta toisistamme, hetken
luulin sinun mieltäsi kauniimmaksi mitä omani
olinko väärässä
vai olinko vain kännissä
No, kuitenkin, sinä tunnet hänet edes jotenkin
joten ethän jätä häntä yksin kaipaamaan
Kauneus, onko sillä loppua
Unet, onko niillä tarkoitusta
Kauneus, oletko sinä siellä
Unet, oletko yksi kaikista
Haluan tietää, vierelläsi vaeltaa
kaikkina aikoina tietää
onko elämä todella tätä?
Sitä ja kaikkea muuta
---
Minä muistan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti