Erilaiset lapset kasvaa erilaisiksi aikuisiksi

Minusta tuntuu hyvin vaikealta kuvailla äskettäin tapahtunutta,
mutta minä yritän.

Kävelin linja-auto pysäkille joissan psykedeeleissä,
tai siltä minusta hetken päästä tuntui,
jälkeen ensimmäisten - erikoisten - askelten.

Minä olin irti maasta,
en tavalla jolloin olen.

Vaan peräti enemmän.
Ihmisiä oli,
ja siellä niitä oli sitten enemmän, pysäkillä.

Muttei mennä vielä sinne.

Palataan syihin.
Tai niihin hetkiin, jotka kuvittelen olevan syitä.

Uusia asioita.
Niitä oli paljon.
Materiaalitonta ja toisaalla sitä itseään.

Aamuiselta matkalta keskustaan muistan tupeeratut hiukset.
Muistan kehon,
muistan sanat joiden ei pitänytkään tulla.
Eivätkä ne tulleet.

Okei, astuin siis linja-autoon ja määränpääni oli lähiö keskustan vieressä,
ja se, miksen jäänyt keskustaan oli suunniteltua.
Luulisin. Mutten tiennyt sitä matkalla.

Aah, nyt alkaa kirkastua.
Rohkenen kertoa, etten ole varma mikä on olennaista.
Ehkäpä kaikki.
Ehkei mikään.

Puolet matkasta oli taittunut ja viereeni istui nainen.
Naiselta hän ainakin vaikutti,
tuoksui naiselta - ja nämä asiat kerron vain ollakseni mystinen -,
avasi kirjan kuin nainen,
ja muutenkin kohteliaasti nousi paikaltaan minun noustuani paikaltani.

Silti en uskalla arvata oliko siinä kaikki,
sillä luulen ettei näin ole tai ollut.

Kevätaurinko paistoi ja kävelin sinne mihin mikään varjoista ei yltänyt.
Kannoin mukanani laukkua joka on tarkoitettu tietokoneelle.
Sisällä oli tietokone, piuhat ja kynä.
Tiesin tarvitsevani näitä kaikkia työssä jonka oli tarkoitus alkaa näillä kellonlyönneillä.

Se oli ensimmäinen työpäiväni. Nyt jo ohi siis.

Auringonsäteet kasvoissani tuntuivat ihanalta.
Lunta oli maassa ja pakkasta oli, mutta ah, mikä onkaan kevätauringon lämpö ja valo.

Ostin askin savukkeita,
poltin yhden, ja menin toiselle puolelle tietä missä hetki sitten jäin pois.

Astuin linja-autosta ja kävelin työharjoittelupaikkaani.

Ainiin. Polttamani savuke nousi päähän,
enkä malttanut olla nostamatta kättäni ja näyttämättä sitä keskimmäistä sormeani autoilijoille.
Minulla on oikeasti joitain antipatioita autoa ja autoilijoita kohtaan.
Mutta ne asiat ei luullakseni liity tämänpäiväiseen.
Mutta mitä väliä - so what -.

Alkoholi liiaksi nautittuna epäotollisina hetkinä ei sekään sovi minulle.
Tulipahan kerrottua.
Mutta mitä väliä - so what -.

Tein työni ja töiden päätyttyä menin taloon jota majoittaa guassi.
No ei, oikeasti hän gulassi.
Mutta mitä väliä - so what -.

Ehkäpä suurtakin.
Haluan kuitenkin pitää itselläni tietoja jotka pitämättä jättäminä vahingoittaisi minua. Minä olen kuitenkin homo sapiens sapiens, vai olemmeko jo kehittyneet niin, että nimemme ovat muuttuneet.

Ja se asia mitä on vaikea kuvailla teille,
on asia jota viattomille lapsille toitotetaan:
Olet erityinen.