Halpamainen ihminen

Nyt kun koen jotenkin iloa sinun palatessasi matkalta
ja se kaikki näkyy olevan niin vastenmielistä
toiseen mieleen rakentuvassa arkissa
ja en mitenkään viittaa uskon arkkiin
tiedäthän sinä sen
en piittaa uskonnoista
lähes yhtäpaljon, ne vaan on

Aivan kuten minäkin
voisin ja menisin
jos kokisin sen omakseni
pois täältä
aivan kuten sinäkin sen teit
kävelit raiteille ja odotit junaa

Ja minä iloitsen
en syystä joista kerroin
en surulliseen tarinaan halua palata
sillä sehän on osa minua
kasvanut kiinni
sinä
minun rakkaani

ja muista
kaikki se on kuviteltua
satua haluaisin sanoa

Onhan se niin pirun helppo olla
mutta en minäkään usko että se taivas on sininen
se kuitenkin helpottaa tuskaasi
niin mitä vain vuoksesi
halpamainen ihminen