Astun saliin samalla ovenavauksella kanssasi
hapuilen katkaisijaa avoimella kädelläni
kun toinen etsii ohikulkijaa
jota elämämme niin helposti kuvastaa:
välillä nyt vaan on helppo sanoa:
täällä on pimeää
Suothan anteeksi huolimattomat sanani
jotka pulpahtivat - niin, pulpahtivat -
jostain käsittämättömistä syistä suuhuni kitalakeeni ja sieltä ulos
jotka, luulenpa, kävivät esteeksi minun saada sinut hetkeksi
jotta olisin voinut ilakoida kuin kukatahansa iloinen
ja näyttää maailmalle, minussa totta vie on sitä jotain
Senkin kerran kun käveltiin merenrantaa käsikkäin
ja senkin ja senkin
ajattelin sinun lankeevan minun eufooriseen omaperäisyyteeni
jonka jatkeeksi - niin, jatkeeksi -
kuka tahansa kaipaa katsojaa
sitä jota vastaan todistaa
häntä jota vastaan todistaa
Etkä sinä ole enää täällä
todistamassa tätä haikua
näitä kyyneliä
sitä saatanan puukoniskua
joka kehtaakin liverrellä:
kuolleen miehen kello
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti