tiistai 3. elokuuta 2010

Ja, Saatana, Moukka, Ihminen itselleen

Olin varma että näin ikkunasta kasvot
en hetkeen uskaltanut varmistaa asiaa
vedin henkoset
ja katsoin uudestaan
ja se oli pelkkä saatanan kukkaruukku

Mikä laittaa ihmisen pelkäämään
mikä syöksee ihmisen murheeseen
mikä panee ihmisen miettimään murhaa

Varteenotettava vihollinen
VIHOLLINEN!
Ymmärrä saatana
että tässä runossa saatana vihataan
eihän elämäni perustu valheeseen
eihän
SAATANA!

Minähän rakastan
VALHETTA SE ON SAATANA
niin helvetin pyhää kuin pyhyys pieniin mieliinne olkoonkin turrutettu
JA SAATANA!
tästä nyt ei tule mitään

Ei kommentteja: