Kun ensimmäisen kerran kuulin isoveljeni mankasta Children of Bodomin musiikkia, - biisi taisi olla Hate Me! - olin että mitä helvettiä. Ikää taisi olla mittarissa 10 vuotta ja vuosi taisi olla 2002. Se mitä minä ihmettelin oli se laulu. Kaikki huomioni meni tuohon lauluun, enkä sitten paljon keskittynyt itse musiikkiin. Laulu oli hirveätä. Vannoin, että en tule koskaan kuuntelemaan ''örinä'' musiikkia. Jos olisin tuolloin keskittynyt musiikkiin, yltiöpäisen lauluun uppotumisen sijasta, olisin luultavasti päässyt maistamaan bändin viimeisiä kultaisia aikoja. No, ehkä se musiikkikaan ei olisi auennut minulle vielä 10 vuotiaana.