Vihan konrellisointi

Vihaa on osattava konrellisoida, kontrolloida hallintaansa pystyy kontrollomaan elämää
mutten halua kontrolloida saatikka konrellisoida vihaani
haluan sen purkuatua näistä vuorista tämän pyhän nesteen valleista

Hetken kuuntelin itkevää, kaipaavaa, noh kuuntelenhan minä nyt sinuakin
Ai, sanoinko jo että vaihdoin levyni vihaisempaan
sellaiseen jossa huudetaan: NO COMPROMISE!

Ja mitä tämä kaikki kertoo sinulle, pienen mielesi minun mieleni orrastavaa kytevää pensasta
TULTA!
kuin raamatun kertomuksessa, palava pensas!
naurettava ajatus tulee mieleeni, enkä kykene sitä sivuuttamaan, minut on kasvatettu tähän paskaan, josta nii - kuolemkin uhalla- koitan irrottautua

Ja mitä sinä tiedät, mitä kukaan tietää, kaikki elää omaa elämäänsä
haalien vain nautintoja nautintojen perään
eikä se ole edes pahinta
pahinta on siinä
etten ymmärrä tuskaasi
enkä pysty sitä jakamaan
maailma on kuollut!

Sitähän me ilmennämme, omaa muistokirjoitustamme kirjoitamme ylös taivaansinisiin lehtiin
ja niistä on tuleva lukeva meidän joku rakas jonka olemme kuljettaneet meidän salaisimpiin paikkoihin
Ei, en ole se kuuluisa Friedrik, aikka janoankin keskustelutuokiota hänen kanssaan
onhan meissä hyvin paljon samaa
yhtä paljon kuin politiikossa on munaa, on minussa multaa arkkuni päällä
ja sehän on tuleva varmaksi!

Ja palatakseni siihen kuuluisaan Friedrikkiin, olemmehan me nyt perkele samaa
Tämä Friedrik josta vastaisuudessa pidän sanaa Hän - tämän tekstin ajan! -
Hän kirjoittaa laajoja ja laajoja kirjoja, minäkin! Kuulkaa! Minäkin!
Mutta mikä meitä estää on meidän hulluutuemme, liiaksi venyneet yksinäisyyden tuntimme, ja nyt minä puhun siitä yksinäisyydestä minkälaisena ihminen ymmärtää yksinäisyyden. Ei ihmnen kykene tietämään sitä että yksinäisyyden takana on ihminen! Siksipä ihminen ei kykene ymmärtämään sanaa - rakas kielemme, anna anteeksi - yksinäisyys. Ja se jäytää minua. Kaikki jäytää minua!

Sinä jäydät. Miksi syöt minua sisältä!? Minähän rakastan sinua. Sydämeni pohjasta uskon sinulle kaiken vihani. Vihani ja rakkauteni, ei niillää ole munkinkaan mielestä eroa. Ei edes vanhan nunnan. Kerran unessa minulle ilmestyi nunna. Oikeasti. Käveltiin me nunnan kanssa pitkin syrjäisiä metsiä. Seuraavaksi tuo vanha nunna raiskasi minut! Ja nyt sinä luet tätä vanha nunna, etkä tiedä kaikki me olemme vanhoja kylähulluja!

Edellisessä kappaleessani minä johdatin teitä arvoisat lukijat kohti uneni maailmaa. Torkunpa nyt vähän. Minä torkun! Siitä voitte olla varmoja että minä silmät auki torkun! Nyt suokaa anteeksi, nautin kappaleen: ALL AGAINST ALL!