Kolmas kirje

Terve taas.

Nyt on aamu. Kelloa minä en osaa lukea mutta nyt on oltava aamu koska olen varma, että minut herätettiin muutama tunti sitten. Ja jos oiken muistelen niin herätys on kello 8.
Tulen kirjoittamaan tänään kaksi kirjettä, koska tänään on joku erikoinen päivä. Illalla pääsen uudelleen tähän huoneeseen, jossakaan en pysyt pakenemaan noilta silmiltä. Nuo silmät rassaavat minua päivä päivältä enemmän.

Kaiken tämän hyvän lisäksi olemme saaneet tälle päivälle täällä huoneessa mahdollisuuden kuunnella musiikkia. Muistathan sinä sen, kuinka minä rakastan musiikkia. Noita korviini kantautuvia värähtelyitä, laulun möyrintää sisimpääni, kitaran sulaa hulluutta, rummun sydänalaa nostattavaa pärinää. Kuinka minä rakastankaan musiikkia. Ja nyt, reilun vuosikymmenen jälkeen kuulen taas kuinka tuo suloinen asia kantautuu läpi näiden aistien ja tunnen kuinka voin koskettaa tuota ihanaista asiaa. Ilokseni myös huomasin, että Vreidin musiikkia löytyy täältä. Ensimmäinen ja viimeinen jonka tahdissa haluan lähteä ja tulla uuteen maailmaan.

Tämän minä kuulin myöhään eilen illalla käytävillä: Eräs acidhead oli paikantanut suuren määrän bindlejä.. Kävelessäni ohi kahlittuna kuulin näitä outoja sanoja. Myöhemmin yksi meistä tuli luokseni, avasi kourani, työnsi sinne jotain ja kuiskasi korvaani: ''lääkkeesi''. En enään muista kuka tuo oli mutta tuumin että se oli joku. Seuraavaksi muistan heränneeni yltä päältä hiessä. Seisoin jossakin läpikotaisin mustassa paikassa. Lyhistyin kasvoinneni maahan ja näin kuinka mustuus alkoi pikkuhiljaa vaihtua keltaisen eri sävyihin. Kuolonkeltaiseen, vihreänkeltaiseen, tummankeltaiseen. Keltaisen eri sävyt olivat loputtomia ja minä vajosin noihin väreihin. Pudotus oli pitkä, enkä minä kyennyt ajattelemaan kuin keltaista ja taisin olla yhtä keltaisen kanssa koska en kokenut raajonani enään. Ja kun seuraavan kerran koitn nousta ylös, en kyennyt koska olin voimaton. Minua lyötiin, minua testattiin, olin joutunut halvan testin uhriksi. Löysin itseni uudelleen näiden hoitajien avulla. Tänä aamuna minulta tultiin kysymään, minkälainen fysari. Minä vastasin, että pääsen kirjoittamaan kirjettä rakkaalleni.

Tunti vierähtää nopeaa, ja koska olen hidas kirjoittmaan, en kerkeä tässä kirjeessä enää kertoa enempää. Toivottavsti olet saanut kaikki edelliset kirjeeni, joita laskujeni mukaan on koossa jo reilu 20. En ole saanut sinulta vastausta, mutta en minä sitä odotakkaan, koska tiedän - luulen - sinun matkanneen halki myyrien ja lampaiden susien maahan. Minulla on vielä oppimista ja elettävää, vaikka haluni vetää minua pois täältä. Seuraavassa kirjeessä sitten siitä.

Songen Åt Fangen - Laulu vangista