Kuolema, sen syvä autuus hiljaisuus
aah, kuka tajuu ken ymmärtää
kuolema on vain verso suurempaan
ja tuosta versosta minä kerroin edellisessä kirjeessäni

Olen pohtinut kuolemaa tavallista enemmän
olen syöksynyt yhä syvempään valoon
jossa usvan kangastustakaan nähdä ei voi

Harva näitä minun kirjoituksiani tulee löytämään
harva niitä koskaan tule osaamaan lukemaan
siksi osoitankin nämä sinulle ja sinun kaipaavalle sydämellesi

Tiedänhän minä että sinulla siellä missä oletkin - täällä minulta salataan jopa se - sinulla on oma elämä. ''Oma elämä''. Laitetaan rinnalle elämämme ja kysytään tai sanotaan. Noni, kauniit, suloiset, teillä on oma elämä.

No, onhan minulla, mutta voi pyhä Jumala mitä olenkaan tehnyt ansaitakseni tämän paikan. En yksinkertaisesti tiedä.

Joka päivä on samanlainen. En edes halua kiusata sinua miedän täällä olijoiden rutiineilla. EIväthän ne paljoa poikkea teidän (lue:teidän) rutiineista. Ja se että olen oppinut kirjoittamaan. Siitä saan kiittää toveriani Guri'a jota yleisesti G'eeksi kutsutaan. Vain harvoja kutsutaan yhdellä kirjaimella. Kutakin kirjainta kohtaan on vain yksi mies.

Huomenna lähdemme vuonoille virkistäytymään. Tiedäthän sinä sen kuinka vihaan näitä virkistäytymisretkiä. Vaikka elämmekin täällä suljetuissa tiloissa ja suurinosa on haltiossaan päässessään hetkeksi pois täältä. Minua lähinnä huvittaa asia, joka on mieltäni painanut lähes koko tiedostamisiän alusta lähtien. Ja koska en voi kertoa tätä mieltäni askarruttavaa asiaa, minun on kirjoitettava sinulle jokaikinen päivä. Näin, koska vain ja ainoastaan näin saan sinulle kerrottua mieltäni painavan asian.

Olenko kertonut näistä hetkistä jolloin kirjoitan sinulle. Saamme jokaikinen kerran viikossa tulla tänne huoneeseen jossa streriiliksi maalattujen seinien sijaan on värikkäät seinät, jopa inspiroivat! Täällä vietämme viikossa aina tunnin ja saamme joko piirtää tai kirjoittaa. Muuhun täällä ei ole mahdollisuutta. Jos on erityistä halua tai tarvetta, kuten minulla tarvetta kirjoittaa sinulle - kuten kirjoitin - joka päivä, tänne saa tulla joka päivä. Ei tietenkään kaikki vaan tiukan seulan läpäisseet. Meitä on vain muutamia, joten saan olla iloinen. Jokainen kuukausi seula käydään uudelleen läpi ja yleensä uudet saavat mahdollisuuden osallistua tähän mahdollisuuteen. Siksipä kirjoitankin tämän jotta tietäisit sen, että jos kirjettä ei tule joka päivä, en ole yksinkertaisesti päässyt kirjoittamaan.

Olen yksin täällä näiden ihmisten seassa ja siksi pyydänkin sinua jakamaan kokemuksesi yksinäisyydestä kanssani. Sinä tiedät, siitä minä olen varma.

Rakkaudella, Ståle