viiden kirje

Kyyneleet valuvat halki kasvojeni
tuntien ja vähemmän tietäen
kaiken olleen kateudenlähteen suomaa elämää
käärmeen loitsimaa elämää

Ja kun nousin, näin sinut verenrantaan piirtämillä aisteillani
eikä minusta ollut mahdollisuutta pakoon

Kyyneleet valuvat halki kasvojeni
tuntien sinun empatiasi kadonneen aikoja sitten
sinun vihasi minussa, synnytti
pedon sisimpäämme, eikä rauhaa näy meidän tulevissa eläimissäkään

Kaiken turhan lausuin vain jotta rakastaisit meitä kaikkia
ilman kateutta ottaisit säälittävän valheesi niskoillesi ja huutaisit